Samalla aaltopituudella

mere-mer-tuntematon-waeltaja-unknown-wanderer-copyUrheilutapahtuman yleisö lainehtii ihmismeren muodossa käsillään aaltoja luoden. Myös planeettamme on kunnostautunut aalloissa. Pohjois-Atlantin kourat nousivat nimittäin 19 metrin ennätysaalloksi osoittaen universaalista suosiotaan, mutta kenelle tai mille sitä uutiset eivät kerro. Tämä Islannin ja Britannian välillä voimiensa tunnoissa muljahdellut jättiaalto jakaa kuitenkin sulassa sovussa uutispalstan Saara Aallon kanssa, joka on palannut Suomeen ihan näillä merenkulkusekunneilla kuitattuaan Britanniasta laulukilpailun kirkkaan toisen sijan.

Aallon rantautuminen Helsinkiin vaiko sittenkin Ouluun herättää innostunutta säpinää, mutta ei suinkaan Pohjoisen Lainelautailijoissa, sillä ainakin Oulun edustalla meri on jäässä. Siitä minne säkenöivä tähtemme laskeutuu, ei ole tietoa, mutta Meksikonlahdelta on löydetty meren uumenista hillitön kraatteri, jonka on saanut aikaan säkenöivä tähdenkaltaisuus eli asteroidin törmäys, joka koitui mm. dinosaurusten kohtaloksi.

Samaan aikaan kun Helsingissä myydään dinosauruksen pikkuveljen eli poron sarvesta veistettyjä koruja matkamuistoiksi, Oulussa mietitään olisiko heillä pokkaa panostaa poroturismiin ja että miten huomioida Saara Aallon saavutus. Saaran nimeä kantavalla kadulla vaiko sittenkin laulukilpailulla. Miten olisi merenrantatontti upeimmalta paikalta, eihän Aaltoa merestä voi irrottaa. Nimikkoporo, katu tai laulukilpailu olisivat ihan jees, mutta eiväthän ne Aallon energistä vetovoimaa kaupungille takaa. Oululla onkin hätä maailmalla mainetta niittäneen Saara Aallon menettämisestä jollekin muulle kaupungille, mutta onhan Oulussa jo kitaraton kitaransoittokilpailukin.

Hevisaurus on olemassa, mutta dinosauruksia emme takaisin saa. Aaltoyliopisto, -radio, -taikuri, -museo, -jakkara ja -maljakko löytyvät suomituotevalikoimasta. Ehkä eksoottinen poroja kuhiseva Saaran nimeä kantava merellinen ja talvinen elämyspuisto onkin juuri se, mikä meiltä puuttuu. Poroturismin, laulullisuuden ja Saara Aallon voikin yhdistää. Voimme perustaa talvikylän, jossa on tarjolla poroajelua, lumirakennelmia ja tietenkin hulppeassa lumisalissa konsertoiva Saara Aalto, joka ei jäädy edes pakkasessa toisin kuten sisarensa Suvi, jolle saattaa käydä kuten jouluaamun järven aallolle. Varpunen heistä ei ole kumpikaan.

Paikoista passelein Aallon spektaakkelimaiselle häppeningille on ehdottomasti Oulun Nallikarin ranta, sillä sieltä ei enää puutu kuin itse Aalto kimaltavine lumikuningattaren asuineen, sillä meri, porot ja jopa lumirakennuksinen talvikyläkin ovat jo olemassa. Tälläkin hetkellä eräs yrittäjä kiillottaa jo lumitykkiään leikkiäkseen jumalaa ja luodakseen tarpeeksi lunta, kun luoja ei enää sitä suo kokonaisen lumikylän rakentamiseksi. Lumi ei siis ole vielä peittänyt ainakaan tarpeeksi. Se on se ilmaston lämpeneminen. Synti suuri surkia, sanoo isoisä Eeli Tiernapoikadokumentillaan, mutta mitä Saara nauroi, kysyyhän sitä jo itse iso kirjakin. Kenties muinainen Raamattu-Saarakin kihlautui modernin kaimansa lailla naurujoogaohjaajan kanssa. Siinä on Meri Aaltonsa valinnut.

Aalto-Saaran X Factorisessa raamatullisuudessa veden elementteineen ja pyhine nauruineen on viitekehystä ilmaston lämpenemisen ulottuvuuden huomioiden enemmänkin arkkiteemaan ja vedenpaisumukseen kuin talvikylään. Lappeenrantalainen kirkko voisikin lahjoittaa Aallolle ne ylimääräiset kirkkourkunsa. Mikä olisikaan upeampi ilmestys kuin jättimäisiä urkuja soittava Aalto merenrannalla aallonmurtajan kärjessä spektaakkelimaisessa puulaivassa vetämässä jompaakumpaa Titanic-biisiä: Mai haart vill gouonnia tai Sua kohti herraani. Tai kenties naisversio Nauravasta kulkurista olisi veikeämpi. Kirkostaeroajien kerholaisille tarjottaisiin raamattuneutraalia Aaltoversiota, joka löytyy ranskankielen sivupolun kautta; ranskan äiti ja meri lausutaan samalla tavalla. Kenties Saara voisi saada maailman äidin tittelin, ainakin suloinen Oulu syntyi hänen kätilöimänä maailman kartalle X Factor-synnytyssalissa.

Ehkä olisi kysyttävä Aallolta itseltään kenen maskotti hän haluaa olla Oulun vai Helsingin. Guggenheim meni Hel-singiltä sivu suun, eikä se päässyt taidekulttuuriseen ilmapiiriin henkistä äimisteltävää kraatteria muodostamaan, mutta kenties Saara Aalto olisi sopiva koppi koko Suomen tähtitieteelliseen räpylään.

Toivoa sopii Saara Aallolle pysyvää tähteyttä, luovuuden maininkeja, liplatteluja ja merenväristyksiä sekä pitkää ikää, johon liittyen todettakoon vielä, että juuri tulleen tiedon mukaan Saaran läheskaima hollywoodilainen supertähti Sari Gabor eli sentään lähes sata vuotiaaksi. Oletko valmis Suomi lähes sata; Saara Aalto eli nosteemme kansallisen identiteettimme surffilaudalle on tulossa. Suomi sata vuoden pääteemana onkin Koko Suomi surffaa. Tai smurffaa, sinivalkoisessa kuvastossa pitäydytään luonnollisestikin.

Nyt siis sinäkin voit liittyä aallolla ratsastajiin. Siitä vain katajaisen puulevyn päälle makaamaan ja odottamaan aaltoa. Oikean surffilaudan puutteessa mäntypuinen soffakin käy. Aallon lähestyessä olennaista on alkaa meloa vimmatusti käsillä kohti konkreettista tahi kuviteltua rantaa. Sopivalla hetkellä lähellä aallon harjaa kukin nousee seisomaan levittäen kätensä tasapainottamaan hurjaa kyytiä menestyksen merillä. Sohvaperuna-, -porkkana- ja lanttulaatikkoinen kansa nauraa kihertää tohkeissaan muutosten tuulten puhaltaessa. On uusi vuosi, uudet kujeet ja aidot aikeet uuden paremman elämän alkamiseksi. Olemme aallonharjalla matkalla maailman maineeseen.

Tuntematon Waeltaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s